#1 Erikoispostaus: Fannin tarina kokonaisuudessaan, OSA 1

Lupasin tehdä ulkoasun sivussa olevan kyselyn perusteella erikoispostauksen ja äänestyksiä tuli hyvinkin vähän. Tasoihin pääsivät fobiani -erikoispostaus sekä Fannin tarina kokonaisuudessaan erikoispostausehdotus, joten päätin kirjoittaa Fannin tarinasta, sillä se on ehkä itselleni hieman helpompi kirjoittaa ja muotoilla. Joudun kirjoittamaan postaukset kahdessa eri osassa, sillä muuten tulisi niin pitkä postaus, ettei sitä kukaan jaksaisi lukea :)

Sain vihdoin ja viimein vanhempani puhuttua ympäri, tosin pitkän harkinnan jälkeen, syksyllä 2010 omaan hevoseen. Pikkusiskoni kävi tuolloin tunneilla eräällä tallilla ja kausikorttikin oli suhteellisen hintava, kuten nykyäänkin. Mietimme silloin myös siltä kannalta hevosen ostoa, sillä kumpikin meistä ratsastaa, joten on melkein yhtä kallista käydä tunneilla kuin ostaa ihan oma kaakki, jolloin sen kanssa voi puuhata juuri silloin kun haluaa ja mitä haluaa. Saisin myös pelkällä tallityöllä sekä 1/4 puru- ja ruokakustannuksien hinnalla tallipaikan Fannille kolmen hevosen (lv, sh & shetu) tallilta, jossa kävin tuolloin ratsastamassa suomenhevosruuna Hessua.

Hessu.

Aloin siis suinpäin etsimään meille hevosta. Ajatus lämminverisestä kutkutti ja laitoinkin muutamille myyjille sähköpostia ja kyselin hevosista. Melkein koko hevosteluikäni olen puuhaillut lämpöisten kanssa, joten miksen myös itselleni sellaista haluaisi. Yhdestä kiinnostukseni heräsi myyjän vastattua, joka oli tietysti Fanni.

On rekisterissä ja paperit löytyy. Tietoja voi katsoa hippoksesta ja sukupostistakin löytyy muutama kuva nimellä Hot Proof. On tarhattu yksin ja porukassa, molemmat onnistuu. Hevonen on reipas mutta jarrut löytyy, normaali kuolaimella ajettu ja ei "paina" ohjalle. Tammalla  ratsastettu mut ei meillä ollessa kun itse en ratsasta, sen verran vaan että kokeiltiin et toimii ja kyllä se pohkeetkin ymmärsi. Hevonen tuli meille vaihdossa ja on ollut meillä noin kuukauden, myydään kun meillä ei ole sille käyttöä. Tamma on terve, ei ainakaan meillä ollessa ole vaivoja ilmennyt, tuli meille kasvattajalta, eli ei mikään kiertopalkinto. Hyvä käsitellä ja kengittää. Sitä on perjantaina tulossa joku katsomaan mut jos eivät osta niin tervetuloa katsomaan. Liitteenä pari kuvaa tammasta. 

Tässä siis sänköpostistani kaivettu myyntikuva, ruma ankanpoikanen :3

Laiteltiin vielä sähköpostia muutamaan otteeseen myyjän kanssa ja sovittiin päivä, jolloin mentäisi katsomaan tammaa nimeltä Hot Proof.

Kun vihdoin se päivä koitti, oltiin aivan täpinöissämme Janinan kanssa. Ajatuksena vai, että me saadaan ehkä oma hevonen tästä. Lähdettin ajelemaan Forssan raviradalle päin, jossa tamman kerrottiin olevan. Perille päästessä myyjä tuli meitä vastaan tallista pihalle ja näytti meille tarhassa olevan "Hopun", joka oli Fannin kutsumanimi tuolloin, aika karsea. Myyjä haki tamman tarhasta tallin käytävälle kiinni. Se ei pysynyt hetkeäkään paikallaan, steppasi vähän väliä ja kuopi lattiaa vuorotellen molemmilla etusilla. Energiaa riitti enemmän kuin yhdelläkään tapaamistani hevosista. Saatiin Janina kanssa harjata tamma, mihin se suhtautui hyvin. Myyjä kysyi myös haluaisinko käydä selässä, mutta koska satulaa ei ravitallilla ollut eikä myöskään kenttää, en tahtonut kivuta superenergisen, tuntemattoman hevosen selkään ilman ympärillä olevia aitoja ja satulaa, joten jätin väliin. Päätin kuitenkin talutella sitä ja ravauttaa hieman tallin pihassa. Sehän riemastui siitä niin, että hyvä ettei niskan päälle tullut, huhhuh. 

Jokin tammassa kuitenkin viehätti minua ja Janinaa. Eihän se mikään kaunis olento myyntihetkellä ollut, lähes lihakseton, ylienerginen ja reppanan näköinen kuin ruma ankanpoikanen. Päätettiin kuitenkin hakea tamma seuraavana viikonloppuna meille.

Koko seuraava viikko oli odotusta täynnä. Käytiin ostelemassa alkuun kaikkea ensihätään tarvittavaa kuten suitset, riimu ja harjat. Kuljetussuojat, satulavyön sekä normi nivelkuolaimet olin saanut ollessani TETissä ratsutallilla kaverini äidillä. Loput tavarat siis hankittiin myöhemmin.

Kun vihdoin koitti elämäni yksi parhaimmista päivistä, lauantai 9. lokakuuta 2010, oli automme perässä traileri ja autossa kaksi superinnokasta typykkää kera vanhempiensa menossa hakemaan hevosta - elämänsä ensimmäistä omaa hevosta.

Paikan päälle päästyämme, odotti tamma tallin käytävällä meitä. Teimme paperit siitä, omistajaksi minä ja pikkusiskoni Janina ja kun olimme alaikäisiä molemmat tuolloin, laitettiin isämme haltijaksi papereihin, jossa se edelleen on. Maksoimme tammasta hyvinkin vähän, vähemmän kuin nykyisestä satulastamme, heh. Laitettiin tammalle kuljetussuojat, mutta eihän se ymmärtänyt niiden päälle laisinkaan eikä tahtonut kävellä eteenpäin ne jaloissaan, joten päätimme kuljettaa sen loppujen lopuksi ilman niitä. Myyjä lastasi Fannin vaimonsa avustuksella meidän katsellessa vieressä kun tammuska ei olisi tahtonut kuljetusvaunuun mennä. Lopulta oli hevonen kyydissä ja lähdimme mahtavalla mielellä kuljettamaan hevosta kotiin. 

Juuri saapuneena uuteen kotiin.

Matka sujui muuten mallikkaasti, mutta heinien loppumisen jälkeen alkoi hevonen paukuttamaan etusellaan trailerin lattiaa niin, että koko yhdistelmä vatkasi aika mukavasti. Automatkalla sai hevonen myös uuden kutsumanimen Fanni.

Perille päästessämme (tallille, josta ylempänä mainitsin) aloimme purkaa äskettäin Fanniksi nimettyä hevosta trailerista ulos, joka onnistui muistaakseni mallikkaasti. Se oli ihan hikinen, liekö stressannut matkaa niin paljon tai muuta. Annoin sen katsella ympärille ja kävelytin hetken tallin pihassa sitä. Se suhtautui toiseen paikkaan tuloon hyvin ja valppaana katselemalla. 

Hetken kävelytyksen jälkeen päätimme tutustuttaa Hessua ja Fannia toisiinsa, koska niiden oli tarkoitus tarhata yhdessä. Noora oli tuolloin tullut tallille ja ottikin Hessun narun päähän nuuskimaan Fannia. Hetken niiden ihmeteltyä toisiaan nätisti, oli tutustumiset tutustuttu ja päästettiin ne tarhaan. Hessu oli ihan innoissaan uuden naisen saavuttua eikä olisi mahtanut hetkeksikään irrottaa turpaansa Fannin takalistosta, mutta Fanni sen sijaan tutkiskeli tyytyväisesti tarhaa, jonka jälkeen alkoi mussuttamaan heiniä "mikäs tässä" -asenteella. Myös Sara -shettis ja lämminveriruuna Caleb olivat päässeet viereiseen tarhaan ihmettelemään uutta tulokasta. Fanni ei siitä enempää korvaansa letkauttanut. Jätettiin hevoset keskenään tarhailemaan ja mentiin tyhjentämään auto tavaroista ja järjestettiin ne paikoilleen sekä siivottiin traileri.

Auton siivoilun jälkeen harjattiin tamma ja käytiin vielä laitumella Fanni liinan päässä ihmettelemässä kaikkea, mikä onnistuikin ihan hyvin. Päätin myös kokeilla selästä käsin miten tamma toimii. Homma ei ollutkaan niin yksinkertainen kuin oletin. Suitsien laitto - ensimmäinen ongelma. Tamma nosti päänsä pilviin eikä korviin, saati sitten korvien taakse voinut koskea lainkaan, sillä siitä syntyi järjetön luimiminen ja pään viskominen. Se oli myös muutenkin aika häijy karsinassa - käänsi persuksensa heti kuin tilanne siihen tuli sekä tuli korvat luimussa vastaan. Suitset joutui siis laittaa hirveällä taistelulla päähän, mutta saatiin ne vihdoinkin sille pienen episodin jälkeen. Koska satulaa meillä ei vielä ollut, iskin selkään ratsastusvyön, jonka jälkeen mentiin laitumelle kokeilemaan tammaa selästä käsin.

Kun pääsin selkään ja annoin pohjetta, sai herkkärouva hepulin ja heitti etujalat ilmaan tai pukitti. Olo oli "mitähän tuli juuri ostettua". Ymmärtää pohkeet... niimpä niin. Sain sen kuitenkin kävelemään ihan kivasti loppujen lopuksi. En ratsastanut kuitenkaan kauaa ja vietiin tamma takaisin tarhaan ja suunnattiin ikionnellisina ja ehkä hieman ihmetellen kotiin, kuitenkin hymyssä suin.

Jatkuu toisessa postauksessa...